Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi (RKI) Qvidja

Monimuotoinen rakennuskanta

Qvidjan rakennuskanta on monipuolinen sekä rakennusajaltaan, rakennustavaltaan että toiminnoiltaan. Ympäristöön kuuluu maatalousrakennusten laaja kirjo kartanonpitäjän, työväen ja eläinten asumuksista talousrakennuksiin kuten pajoihin, muuntamoihin, kuivaamoihin ja vajoihin. Eri toiminnot on viimeistään 1800-luvun loppupuolella erotettu omiin pihoihinsa, jotka voi karkeasti jakaa kartanonomistajan edustuspihaan, työläisten asuinpihaan, karjapihaan ja viljapihaan. Nämä toiminnot ovat sittemmin pysyneet melko lailla samoilla paikoilla.

Ajallinen kerrostuneisuus

Elävälle ympäristölle ominaisesti rakennuskantaa on uudistettu ja täydennetty aikojen saatossa. Vanhin säilynyt muistomerkki on kivilinna, jota voikin pitää alueen identiteettitekijänä. Linna on säilynyt erilaisissa muodoissaan lähemmäs kuusisataa vuotta, koska sillä on kaikkina vuosisatoina ollut jokin käyttötarkoitus. Nykyisen Qvidjan näkyvimmät rakennukset ovat Wolmar af Heurlinin rakennuttamia 1800-luvun loppupuolella, jota voi pitää tilan siihenastisen historian edistyksellisimpänä kautena. Ajan rakennuksiin kuuluu lähes koko linnanpiha itse linnaa lukuun ottamatta sekä tiilinavetta, joka sijaitsee tietä pitkin saavuttaessa tilan näkyvimmällä paikalla. Lukumääräisesti suurin osa säilyneistä rakennuksista on 1900-luvun alusta, koska silloin valmistuivat asunnot työväelle.

Purettua kulttuuriperintöä

Inventoinnin yhteydessä saatiin tietoa vähintään yhtä suuresta määrästä purettuja rakennuksia kuin mitä tilan rakennuskantaan nykyään kuuluu. Koska arkistolähteet käytännössä päättyvät 1700-luvun alkupuolelle, sitä varhempien rakennusten ominaisuuksista ja lukumäärästä voi saada lisätietoja vain arkeologisin kaivauksin. Muinaislaiturin sijaintiin merenpinnasta perustuvan arvioinnin perusteella alueella on asuttu ja siten rakennettu jo ainakin 500-luvulla.

Kartanon rakennuskannan rappioituminen ja katse kohti uutta

Qvidjan kartanonväestä ja työntekijöistä koostuva asukasmäärä väheni maaseudun yleisen kehityksen mukaisesti 1900-luvun puolen välin jälkeen. Tarpeettomiksi jäivät aluksi vanhanaikaiset viljankäsittely- ja työväen asuinrakennukset ja sittemmin myös eläinsuojat. Käyttämättömät rakennukset jätettiin sen jälkeen hoitamatta, mikä näkyy merkittävästi alueen tämänhetkisessä rakennuskannassa. Niissä rakennuksissa, joissa kate ei ole vuotanut pahasti, on säilynyt autenttista todistusta 1900-luvun alkupuolen asumistavasta. Kartanon uusi elämä on alkanut 2014 sen muuntautuessa Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan omistuksessa päästöttömäksi, hiiltäsitovaksi ja ravinteita kierrättäväksi maatilaksi.

Saadaksesi laatimamme inventoinnin luettavaksesi pdf-muodossa, pyydämme tiedustelemaan asiaa sähköpostitse: pekka@saatsi.fi.